Aikoinaan hyvinkin vaikutusvaltainen poliitikko ja melkein valtiomies Paavo Lipponen joutuu (ilmeisesti) tästä lähtien vain muistelemaan mennyttä suurta aikaa.

Mitä tulikaan tehdyksi?

Muisteluolosuhteet ovat hienot: avustajia, arkistonhoitajia, työhuone kodin vierestä eduskuntatalosta ja ikuinen käyttöoikeus uimahalliin. Voisiko sitä enempää toivoa. Puhemiehen ökymuhkea eläkekin tuli itse järjestettyä: Ensin Riitta Uosukaiselle ja sitten itselle. Kirjoittamisesta saa rahaa ja ehkä kaikenlaisia kuluja voi maksaa ilman tilintekovelvollisuutta vuosittain (?) myönnettävästä lisäavustuksesta.

Ainoa ongelma näyttääkin olevan muisti ja sen tarkoituksenmukaisuus ja unohduksen hyväksikäyttäminen. Voisi sanoa, että valtion satsaus menee hukkaan: Paavo Lipponen on jäävi kirjoittamaan Paavo Lipposesta yhteiskunnan varoilla ja rahoituksella. Ehkä päättäjät hyväksyivät tämän, jotta pääsisivät eroon ex-puhemiehestä. En tätä kyllä usko. Siis eroon pääsemistä.

Kaikenlaiset raatelijat tulevat esiin paljastamaan ne mustelmat, joista puhemies ei itse halua kertoa.

Selvittämättä on edelleen se, mitä pääministeri Paavo Lipponen lupasi USA:ssa presidentti George W. Bushille ja millä valtuuksilla.

Selvittämättä on edelleen se, sekaantuiko hänen johtamansa hallitus Irakin sotaan jo ennen varsinaisten taistelutoimien alkamista päättäessään karkottaa irakilaisdiplomaatteja Suomesta USA:n vaatimuksesta. Oikeuskansleri Paavo Nikula joutuu tutkimaan asian ja antamaan vapauttavan päätöksen sanakiemuroin.

Selvittämättä on edelleen se, miten Paavo Lipponen sekaantui SDP:n ex-puoluejohtajan Ulf Sundqvistin velkasopimukseen ja miten hän uhrasi ministeri Arja Alhon selvitäkseen sotkusta, joka näyttää nyt suunnitellulta, kun hän valitsi Arja Alhon ministeriksi, jonka vastuulla sopimuksen tekeminen oli ja joka joutui siitä sitten kantamaan äärimmäisen poliittisen vastuun pääministerin sijasta. Tämänkin asian oikeuskansleri Paavo Nikula tutki ja antoi vapauttavan päätöksen sanakiemuroin, että "pääministeri Paavo Lipponen ei ole antanut markkamääräisiä ohjeita asiassa"! Avustajakin jotain todisti Paavo Lipposen puolesta, ei kuitenkaan valan velvoittamana oikeudessa. Paavo pääsi pälkähästä. Tällöinkö ne kuuluisat "Nahkurin orsi"- sanat lausuttiin?

Selvittämättä edelleen on se kuinka hallitus yhteneväisesti todisti oikeuskansleri Paavo Nikulalle, että valtion omaisuuden hävittämisestä, Soneran UMTS-kaupoista ei ole sitten yhtään mitään puhuttu missään hallituksessa eikä asiasta oikein mitään tiedettykään, Se tuli oikeastaan pyytämättä ja yllätyksenä, nimittäin se parinkymmenen miljardin markan tappio, kun Saksasta ostettiin ilmaa. Sinänsä Paavo Lipponen on joutunut vastuuseen asiasta. SDP hävisi vuoden 2003 vaalit keskustalle 6000 tai 8000 äänellä. Kyllä kai Suomessa sen verran täysijärkisiä oli, että äänestivät tavoistaan poiketen keskustapuoluetta päästäkseen eroon tästä valtion omaisuuden kaikenpuolisesta hävittäjästä.

Kaiken tämän muutaman esimerkin kaltaisen röyhkeyden jälkeen, Paavo Lipposella oli otsaa olla loukkaantunut hävitessään "täydelliselle amatöörille" Anneli Jäätteenmäelle vuoden 2003 vaalit, ja tulla itkemään kameroiden eteen kuinka väärin häntä on kohdeltu. Suomi olisi kaatunut jo ajat sitten, jollei monet tavalliset ihmiset olisi pystyneet selviytymään vaikeuksistaan ja jatkaneet elämäänsä muuttuneissa olosuhteissa.

Selvittämättä on edelleen se, oliko Paavo Lipposella, niin paljon alamaisia ja nuoleskelijoita, että viitsivät masinoida vaaleilla valitun pääministerin kaatamisen ja vaatia keskustaa hyväksymään tämän menettelyn. Sivumennen sanottuna keskustan Ylen hallintoneuvoston naiset torppasivat SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin kuningastien Ylen pääjohtajaksi.

Lipposen mustelmat tulee olemaan mielenkiintoista luettavaa, varsinkin ne osuudet, joissa hän suunnitelmallisesti muistaa väärin kaikki urallaan sattuneet skandaalit ja niistä selviytymisen Valtamedian suosiollisella avustuksella.

Nettisanomien vakooja aikoo olla kärpäsenä katossa ja saada hiukan etukäteistietoja tulevista aiheista ja julkaista niitä ikään kuin ne olisivat tosia!

Perjantaina 2007-02-16. Lipposen mustelmat. Pääkirjoitus. Nettisanomat. Pertti Manninen.

http://www.nettisanomat.com/2007/02/16/paakirjoitus.html

Liite.

Toimittajan lauseet eduskunnan puhemies Paavo Lipposen viimeisestä työpäivästä puhemiehenä ja muutama kuva haastattelun kuvituksen kohokohdista: Tapaaminen Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin kanssa (saapuminen pitkällä limousinella) sekä istuminen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäen vieressä kertomassa, että seuraavan hallituksen pääministerin nimi on Anneli Jäätteenmäki (harvemmin nähty itkukuva).

TV1-uutiset torstaina 2007-02-15 klo 20.30.

Toimittaja Matti Rönkä:
".. Vaalien jälkeen muistelmien kirjoittamiseen ryhtyvä Paavo Lipponen johti tänään viimeistä kertaa istunnon eduskunnassa. Eduskunta aloittaa huomenna vaalitaukonsa."

Toimittaja Ari Hakahuhta juontaa Lipposen puheiden ja kuvien välissä ja aikana:

"Neljä vuotta puhemiehenä ja kahdeksan pääministerinä Paavo Lipposen ura poliittisen vallan huipulla on päättymässä. Kaksitoista vuotta sitten SDP oli oppositiossa ja vaaleissa kilvoiteltiin miten johdetaan kansa pois laman karikoista.

Sateenkaarihallituksen muodostajana pitääkin viiden puolueen yhteistyötä merkittävimpänä saavutuksenaan.

Lipponen tukee pääministeri Matti Vanhasen ajatusta, että perustuslain toimivuus arvioidaan seuraavalla vaalikaudella, myös se, että pitäisikö presidentin ulkopoliittista valtaa edelleen kaventaa pääministerin hyväksi

Lipponen tuli tunnetuksi värikkäistä tokaisuistaan. Rakkaimpia poliittisia vastustajiaan olikin keskustan Mauri Pekkarinen.

   Isonna!

 Isonna!

Viime eduskuntavaaleissa syntyi jännitteitä Lipposen puheista Yhdysvaltain vierailulla. Irak-jupakasta huolimatta poliittiseksi perinnöksi jäi laajapohjainen yhteistyö.

Lipposen mukaan päivänpoliittinen keskustelu jää vast'edes vähemmälle."

Toimittaja Matti Rönkä:
"Myös vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes jättää tänään eduskunnan ..."
http://www.nettisanomat.com/2007/02/16/paakirjoitus.html

Arkisto 2001. Bisquit Seppo Ahti Ilta-Sanomat 03.04.01. "Nyky-Suomessa ministerineuvoston puheenjohtajalla eli tämän päivän kielellä pääministerillä, ja asevoimien komentajalla on selkeä työnjako: Puolustusvoimien komentaja on se, jonka sliipattu olemus tuo mieleen Rutenian lähettilään Marx-veljesten elokuvasta. Pääministeri on hän, jonka diplomaattinen sulavuus muistuttaa lähinnä serbialaista sotapäällikköä."
http://www.nettisanomat.com/2001/04/05/bisquit.htm

A high court judge blocked the forced removal of at least six Iraqi asylum seekers on a deportation flight to Baghdad that is believed to have left Heathrow this morning. Mr Justice Davis granted an injunction preventing the removals on the grounds that the Home Office had refused to disclose the precise destination of the flight. The removal directions simply stated "Iraq" and officials refused to disclose the route or even the date that it was to take place.

It is the first time the Home Office has tried to send refused asylum seekers back to Baghdad. All previous Home Office charter flights have deported people to the Kurdistan regional government-controlled area of northern Iraq. Caroline Slocock, chief executive of Refugee and Migrant Justice, who was involved in securing the injunction, said: "If the flight has gone to central or southern Iraq, it shows a cavalier attitude towards the law which is of great concern." She said the government should have waited for the outcome of a recent appeal court asylum case involving a review of current conditions in Iraq, which was likely to lead to many more Iraqis gaining the right to stay in Britain. "The government should have waited and the fact that the destination or time of the flight was kept secret only makes things worse. The injunction we received last night said this secrecy was unlawful. So clearly the flight should not have proceeded."

http://www.guardian.co.uk/uk/2009/oct/15/court-blocks-baghdad-deportations

”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.” Muistinvaraisesti. Pertti Manninen.

I was dismayed when I heard Barack Obama was given the Nobel peace prize. A shock, really, to think that a president carrying on two wars would be given a peace prize. Until I recalled that Woodrow Wilson, Theodore Roosevelt, and Henry Kissinger had all received Nobel peace prizes. The Nobel committee is famous for its superficial estimates, won over by rhetoric and by empty gestures, and ignoring blatant violations of world peace.
...
Oh yes, the committee saw fit to give a peace prize to Henry Kissinger, because he signed the final peace agreement ending the war in Vietnam, of which he had been one of the architects. Kissinger, who obsequiously went along with Nixon's expansion of the war, with the bombing of peasant villages in Vietnam, Laos and Cambodia. Kissinger, who matches the definition of a war criminal very accurately, is given a peace prize!

People should be given a peace prize not on the basis of promises they have made – as with Obama, an eloquent maker of promises – but on the basis of actual accomplishments towards ending war, and Obama has continued deadly, inhuman military action in Iraq, Afghanistan and Pakistan.