"Leikolan
pankkiiriliike" hajoamassa? Maatalousministeriö
lain rikkojana! Petollinen
arkkitehti Pojannulikat Adlonissa Saksittu
Hesasta: |
Minäkin olen myynyt Totuuden Torvea koulupoikana. Sievoiset pennoset siitä sai, muistin mukaan 5 markkaa lehdeltä ja parhaimmillaan taisi mennä 200 lehteä kaupaksi kahtena päivänä. Myyjät keräytyivät torstain iltapäivänä Teatterikujalle kuorma-autoa odottamaan. Lehtiniput kannettiin muistaakseni toiseen kerrokseen toimitukseen, josta niitä sai sitten hierarkian mukaisesti käsiinsä: ensimmäisenä vanhemmat miehet, kaikkein ensimmäisenä "Jopi", sitten koulupojat, tyttöjä ei kyllä myyjinä ollut. Näin ensimmäiset pääsivät parhaille myyntipaikoille, joista ylivoimaisesti parhaita olivat City-pasaasin suut, asemanpuoleinen ykkösenä ja Stockmannin puoleinen kakkosena. Myyjät olivat suuaukkojen molemmilla puolilla, sillä ihmisvirtaa oli sitten iltapäivän, neljän kieppeissä, molempiin suuntiin, Joskus sain lehtinipun niin nopeasti, että Rautatientorilla pääsin juoksemaan nuorilla jaloillani Jopin ohi valloittamaan parasta myyntipaikkaa. Koulutovereistani muistan ainakin Antti Suomisen, Arto Pakalénin ja Seppo Kiviniemen olleen myyjinä, taisipa Antero Siljolakin olla joskus mukana, ihan varma en tästä ole. Neljäs linja 26:n porukasta mielestäni myyjinä olivat Juhani Mellin, Leo Stenvall, Matti Lipponen ja veli Karikin, ainakin kokeilemassa.. Muutaman kerran operoimme niinkin, kun sain vanhana myyjänä lehdet aikaisemmin käsiini, että otin niitä reippaasti ja jaoin niitä sitten luokkakavereilleni, otin markan lehdeltä välityspalkkiota, mutta kun kaverit tästä kuulivat, tämä menettely loppui ja he saivat sitten lehdet myöhemmin. Kun sitten menin hakemaan lisää lehtiä, toimitus päivysti koko illan, ja kerroin myyneeni "valtavan" määrän, asiaa ihmeteltiin. Niin vielä myyntipaikoista: Neljä parasta oli siis City-käytävän, sen aikaisen, kun se oli vielä käytävä, suuaukoissa. Seuraavina Stockmannin edessä ja Vanhan edessä Väinämöisen vieressä. Täällä eräs poikanen jostain syystä läimäytti lehdet käsistäni katukuraan, eikä niitä sitten enää voinut myydä, kaipa ne sentään vaihdettiin puhtaisiin, jottei tappiota tullut. Joskus täytyi mennä Lasipalatsin ja Sokoksen kulmille, mutta ei siellä myynti kovin hyvin sujunut. Myynti oli reilua, jos lehtiä jäi myymättä niistä ei veloitettu, vaan ne otettiin palauksessa. Kyllä kai se niin meni, että lehdet annettiin myyntiin ja sitten samana iltana käytiin tilittämässä rahat. Myyntipalkkiot olivat mannaa silloisille poikasille, osa törsäsi samantien, osa pisti säästöön. Päätoimittaja Hjelt oli hoikka arvokkaan näköinen mies ja lehden henkeen sopivasti kerran kadulla myytiin. parilla markalla tai sitten vitosella, Helsingin Sanomien sähkösanomaa, jossa kerrottiin hallituksen kaatuneen. Sähkösanoma ei ollut mielestäni edes arkin kokoinen. Siinä oli vain yksi asia: hallitus on kaatunut. Viedessäni tämän lappusen varta vasten toimitukseen. ei se herättänyt pettymyksekseni sen suurempaa huomiota. Todennäköisesti olen ollut tätäkin numeroa (27.1.1955) myymässä, Lehteä myytiin pakkasessakin kädet kohmeessa. Kerran jo puolitoista vuotta sitten sattui silmiini Verkkoantikvaariliike Menecin ilmoitus ja päätin ostaa yhden numeron. Kuori hukkui jonnekin kunnes hiukan etsimällä se nyt löytyi ja hätäisesti kuvaten Rasmus.-kissan seuratessa päätin numeron julkaista, kun totuudentorvi.fi-nimikin oli tullut hankituksi. Stoori on nopeasti kirjoitettu, mutta jos sitä olisi jäänyt paremmin miettimään tätäkään vähää ei olisi. Totuudentorvi.fi
Pertti Manninen. Torstaina, perinteen mukaan, 2010-08-05 klo 11:37. |
TotuudenTorvi.fi
- 1955-01-27
- Sivu 4 - Rohkea- iskevä - paljastava - Muistelo: Minäkin
olen myynyt Totuuden Torvea koulupoikana. Pertti Manninen - Vastaava
päätoimittaja Pertti Manninen. Yhteys: nettisanomat @hotmail.com.
sivu torstaina 2010-08-05. Sanomanetti
- Nettisanomat - 12.fi
- Sanomatori - fy.fi
- infoinfo.fi
- Viikkosanomat.fi |
Kesän
hyvä teko: |