Johdanto
Kun Yhdistyneiden kansakuntien kansat ovat YK:n
peruskirjassa vakuuttaneet uskovansa ihmisen perusoikeuksiin ja
ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä vakaasti päättäneet edistää
sosiaalista kehitystä ja parempia elinehtoja aikaansaamista vapaammissa
oloissa,
kun Yhdistyneet kansakunnat on
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa tuonut julki että
siinä mainitut oikeudet ja vapaudet kuuluvat erottamatta jokaiselle
katsomatta rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon,
poliittiseen tai muuhun vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen
alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä tai muusta johtuvaan
asemaan,
kun lapsi ruumiillisen ja henkisen
kypsymättömyytensä tähden tarvitsee sekä ennen syntymäänsä että
syntymänsä jälkeen erityistä turvaa ja huolenpitoa, siihen kuuluva
lakisääteinen suojelu mukaan luettuna,
kun
erityisen suojelun tarve on todettu lapsen oikeuksia koskevassa Geneven
julistuksessa vuonna 1924 ja tunnustettu Ihmisoikeuksien
yleismaailmallisessa julistuksessa sekä YK:n erityisjärjestöjen
perussäännöissä ja lasten hyvinvointia edistävien kansainvälisten
järjestöjen säännöissä, ja
kun ihmiskunnan
velvollisuutena on antaa lapselle paras mitä se pystyy sille
tarjoamaan
niin yleiskokous antaa sen vuoksi tämän lapsen
oikeuksien julistuksen siinä tarkoituksessa, että hänellä olisi
onnellinen lapsuus ja että hän voisi omaksi ja yhteiskunnan parhaaksi
nauttia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia ja
vetoaa lasten vanhempiin, miehiin ja naisiin yksilöinä, vapaaehtoisiin
järjestöihin, paikallisiin viranomaisiin ja maiden hallituksiin, jotta
ne tunnustaisivat nämä oikeudet ja pyrkisivät turvaamaan niiden
kunnioittamisen lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden kautta
seuraavien periaatteiden mukaisesti:
Periaate 1
Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä
julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat
poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta
hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen,
uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen
alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan
asemaan.
Periaate 2
Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja
hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset
ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti
terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa
oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla
tärkeimpänä näkökohtana.
Periaate 3
Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus
nimeen ja kansalaisuuteen.
Periaate 4
Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa.
Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä
on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna
asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla
oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja
lääkintähuoltoon.
Periaate 5
Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai
sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää
erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.
Periaate 6
Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi
yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli
mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka
tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista
ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa
äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten
velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka
ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On
suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion
avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.
Periaate 7
Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka
ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee
saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle
yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä
arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan
tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja
ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen
parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella
tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka
olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin.
Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia
tämän oikeuden nauttimiseen
Periaate 8
Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla
ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.
Periaate 9
Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä,
julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa
kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista
minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia
hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai
koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai
moraalista kehitystään.
Periaate 10
Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta,
jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen,
uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava
ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan
ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen
tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen
lähimmäisiään.
hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien
yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959
